OttoKorhonen

Hallitus ja koulutususkovaiset eivät ”panneet” yliopistoja kuntoon

Moni politiikkaa vähääkään seuraava muistaa elävästi videoilta välittyneen hengen, joka vallitsi Keskustapuolueen vuoden 2015 vaaliristeilyllä. Hurmioitunut risteilyväki tanssi ja lauloi innoissaan panevansa Suomen kuntoon. Juha Sipilä oli kuin messias, joka insinööritaidollaan mullistaa Suomen politiikan ja luuttuaa tehottoman hallintokoneiston puhtaaksi, pelastaen samalla koko Suomen tulevaisuuden. Nyt jopa surullisenkuuluisaksi mielletty Suomi kuntoon -vaalimainoslaulu on ehtinyt kasvaa yli neljän vuoden ikäiseksi. Suomea ei pantu kuntoon, hallituskin ehti erota. Varsinkaan tiede ei voi Suomessa hyvin.

Etenkin niin kutsutut koulutusleikkaukset ovat olleet massiivisen kritiikin aiheena. Rahoituksen määrä itsessään on noussut suurimmaksi puheenaiheeksi. Vaikka pidän syntynyttä arvostelua sinällään hyvin aiheellisena, on eräs mielestäni vieläkin merkittävämpi vääryys jäänyt huomioimatta. Tähän virheeseen syyllistyneet eivät majaile ainoastaan Arkadianmäellä. Viime eduskuntavaalien alla Koulutuslupaus-kampanja teki suunnatonta harmia yliopistoinstituutiolle levittämällä sanomaa, jossa painotetaan yliopistojen koulutuksellista merkitystä tutkimuksen sijaan. Kampanjan sivuilla todettiin:

”Koulutus on tutkitusti eniten hyvinvointia ja talouskasvua tuottava yksittäinen tekijä. Vain riittävästi resursoitu ja laadukas korkeakoulutus tuottaa osaamista, jolla pystymme luomaan innovaatioita ja vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Innovaatiot luovat talouskasvua, hyvinvointia ja työpaikkoja. Näin huolehdimme kansainvälisestä kilpailukyvystä ja nostamme Suomen takaisin jaloilleen suosta, johon olemme vajonneet.”

Tämän näkökulman omaksuva päätyy helposti virheelliseen käsitykseen yliopiston tarkoituksesta. Liike-elämän innovaatioiden kanssa sillä ei ole tekemistä, talouskasvun moottoriksi sitä ei sovi asettaa. Yliopisto ei ole koulutustehdas, jonka tehtävä olisi tuottaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti maistereita liukuhihnalta. Yliopisto on alkuperäisen merkityksen mukaan peremmiltään yhteisö, joka tavoittelee totuutta. Voisikin sanoa, että yliopistoinstituution tarkoitus on tehdä tuntemattomasta tunnettu. Kun yliopiston uudeksi missioksi mielletään erilaisten innovaatioiden kehittely ja talouden palveleminen, ollaan siirrytty valitettavan kauas varsinaisesta tieteentekemisestä. On erittäin harmillista, että Suomen ylioppilaskuntien liitto lähti mukaan tähän keskusteluun, jossa yliopisto alennettiin (taloutta palvelevaksi) kouluksi.

Kun tämä virheellinen käsitys yliopiston roolista sai tilaa, on yliopistoilta ollut myös erittäin helppo leikata. Kun yliopisto mielletään taloutta palvelevaksi tuotantolaitokseksi, tulee sitä kohdella nimenomaan tuotantolaitoksena. Ja muihin tuotantolaitoksiin verrattunahan yliopistot ovat erittäin tehottomia! Suomalaiset yliopistot etenkin, jos entistä hallitustamme on uskominen. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi avoimessa kirjeessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdolle 27.10.2015 seuraavaa:

”Kansainvälinen vertailu osoittaa, että resurssien puute ei ole keskeinen ongelmamme, vaan niiden tehoton hyödyntäminen. Saamme samalle rahalle vähemmän vastinetta yhteiskunnan hyödyksi kuin tärkeimmät verrokkimaamme.”

Tuotantolaitoksia johdetaan juuri näin. Pyritään saavuttamaan mahdollisimman suuri tuotto mahdollisimman pienillä kuluilla. Rationaalisuus on viety loppuun asti, eikä muulle ole sijaa. Tieteelle tämä näkökulma on tuhoisa. Tieteentekeminen ei ole pelkästään järkeilyä ja olemassa olevan tiedon pidemmälle järkeistämistä. Mitä kaikkea olisikaan jäänyt tutkimatta, jos tiedettä olisi tehty mahdollisimman tehokkaasti?

Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa aurinkokeskeisen maailmankuvan syntymisen ja vakiintumisen. Fairfieldin yliopiston filosofian professori Richard DeWitt on korostanut uusplatonistisen maailmankäsityksen merkitystä Nikolaus Kopernikuksen ja Johannes Keplerin tuotoksissa. Heillä ei ollut mitään järkisyytä poiketa aikansa maakeskeisestä valtavirrasta, mutta heidän tieteelliset saavutukset vaativat auringon (Jumalan) asettamista universumin keskipisteeksi. Kopernikuksen aurinkokeskeinen malli mullisti tähtitieteen. Kepler pyrki todistamaan geometrian avulla universumin rakenteen Jumalan suunnittelemaksi ja päätyi sitä kautta suuriin läpimurtoihin, huomaten muun muassa planeettojen liikeratojen noudattavan ympyrän sijaan ellipsin muotoa.

Nämä esimerkit näyttävät hyvin käytännössä, miten uutta tietoa on saavutettu. Ihmisjärki ei ole kyennyt löytämään totuutta, minkä vuoksi saavuttamamme uudet tiedonpalaset sisältävät välttämättä myös mystisen perusosan. Rationaalisuuden absolutismin vaatimus sterilisoi tieteen. Valitettavasti tätä ei ole sisäistetty valtakunnan hallinnon ylimmällä tasolla, eikä edes kaikkien toimesta yliopistoissa.

Valtioneuvoston tänä vuonna hyväksymä yliopiston rahoitusmalli vuosille 2021-2024 jatkaa huolestuttavasti samalla tiellä. Yliopistot nähdään siinäkin ensisijaisesti tutkintotehtaina, joiden rahoitus perustuu entistä enemmän tämän funktion hoitamiseen eikä siis tutkimukseen, tiedon ja ymmärryksen tavoitteluun. Painotus on tietenkin nopeassa valmistumisessa ja korkeakoulupaikkojen tehokkaassa käytössä, kuinkas muutenkaan.

Nykyajan surullisuutta kuvaakin mitä parhaimmin se, ettei yliopistolle olla sovittamassa kilpailukyvyn vaatteita ainoastaan poliitikkojen, vaan myös opiskelijoiden toimesta. Näin vaalien alla onkin mitä parhain aika pohtia, löytyykö Suomesta tarpeeksi tahtoa palauttamaan yliopistolaitos arvoiseensa asemaan.  Mitähän seuraavat neljä vuotta tuovat tullessaan? Rima on nyt asetettu erittäin matalalle. Silti epäilen, ettei sitä niin vaan ylitetä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ApHiltunen kuva
Ap Hiltunen

Hyvä kirjoitus. Allekirjoitan täysin näkemyksen siitä ettei yliopistoa ja tiedettä sovi naittaa yhteen taloudellisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Näen että moni merkittäväkin tieteellinen löytö olisi voinut jäädä saavuttamatta jos tutkimus olisi täysin alisteista taloudellisille intresseille. Monet merkittävätkin tutkimukset voivat tuottaa tietoa, josta ei ole suoraa taloudellista hyötyä. Tiedettä ajaa eteenpäin ennen kaikkea halu selvittää totuus.

Toimituksen poiminnat